sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

we dream out loud


Huaaaaah.

Aluksi olin että mitä tympeyttä, miksei kukaan laula tai tanssi tai tee ylipäänsä muuta kuin seiso paikallaan ja Night of the Hunter meni sen kunniaksi suunnilleen kokonaan ohi (harmitti). Sitten tappelin itselleni paremman paikan, biletin This is Warin läpi mitä suurimmalla antaumuksella ja ilostuin suunnattomasti ilmapalloista. Olin ennen keikan alkua skannanut katon huolella läpi ja petyin kun missään ei näkynyt mitään merkkejä ilmapalloista, mutta sieltä ne sitten kuitenkin tuli! Katoin että mitä matoja niissä on sisässä mut se olikin konfettia jota sitten räjähteli ihmisten päälle kun ilmapallot puhkesi. Olin hullun haltioissani, en nimittäin varsinaisesti nähnyt mitään mitä lavalla tapahtuu muuten kuin muiden ihmisten puhelinten näytöltä, joten vietin aika pitkän aikaa tuijottamalla kattoon koska ne ilmapallot ja konfettiakin räjähti jostain ja en osaisi kuvailla sitä mitenkään muuten kuin tosi kornisti joten sanon vaan että se oli tosi hienoa. En ole ikinä ennen ollut keikalla missä varsinaisesti tapahtuisi mitään tuollaista, paitsi pari kesää sitten kun olin katsomassa noita Virossa, mutta silloin olin varmaan kilometrin päässä lavasta joten en varsinaisesti ollut ihan messissä missään. Pelotti hirveesti ettei tuonne tulisi ketään ja sit Jared ja kaikki ois ihan nääh eikä mitään jännää tapahtuisi mut mitä vielä!

Sitten kamppailin itseni Veeran hartioille ja oli aika avartava kokemus kun ihan oikeasti näki jotain! Oon tosi lyhyt enkä edes yltänyt heittelemään niitä ilmapalloja minnekään vaikka kuinka kurottelin kun pidemmät ihmiset osui niihin tietenkin aina ensin, mutta yhtäkkiä niitä sitten tulikin mua naamaan yhtenään ja ääää. !!!

Ja encore ja yhtäkkiä ne soittaa Rihannan Stayta ja ensin ravistelin Veeraa hartioista koska en tiennyt miten muuten purkaa niin yllättävän tilanteen aiheuttamaa mieletöntä tunnetta (en oikeasti tiennyt että ne soittaa sitäkin keikoilla, woaa) ja sitten ryhdyin vesiputoukseksi enkä oo kyllä ikinä millään muulla keikalla saanut noin suuria tunnereaktioita. Se oli siistii myös.

Oli taas pakko selittää romaani, anteeksi epäymmärrettävä ja töksähtelevä ja muutenkin outo teksti. Huomenna esseekoe, pitäisi siihen varmaan taas yrittää koota kirjalliset lahjani ja muistaa että pilkkujakin saa käyttää.

Mut nii. Oli ehkä siistein keikka millä oon ikinä ollut enkä millään osannut jakaa tätä kokemusta niin että siitä välittyisi mitään oikeasti mutta joka tapauksessa oli maailman siisteintä ja niin. Hurrr.

5 kommenttia:

  1. Wooaaah kateus! Kesälllä nuo samaiset herrat näin rock the beachissä mut meillä oli vaan tylsiä värikkäitä ympyröitä uusimman levykannen kunniaks eikä mitään siistejä räjähtäviä ilmapalloja. Oli ne silti vaan ihan eeppisiä. Itku.

    Huomenna minäkin tuskailen samaisessa äidinkielen esseekokeessa, tsemppiä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, koska mä olin vielä tuollakin katkera siitä etten ollut rock the beachissa mutta jos siellä ei ollut edes ilmapalloja niin ehkä voin lopettaa vihdoin katkeroitumiseni :'D Mutta nuohan nyt on loistavia joka tapauksessa, eli eeppistä se oli varmasti sielläkin, itku tosiaan ;__; En tajua, niiiiin hyvä livebändi oikeesti!

      Oo kohtalotoveri, tsemppiä paljon siihenkin suuntaan, muista ottaa hyvät eväät!

      Poista
  2. Olin itse myös katsomassa ja onneksi se puoli, missä seisoin oli menossa niin mukana.
    Kaikki huusivat niin lujaa kuin lähti ja tanssi ja hyppi mukana fiiliksessä. Olisipa ollut pidempi sen sanon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mitä Instagramista tsekkailin niin taidettiin olla samalla puolella, mä olin vaan siellä vähän kauempana. ): Aluksi olin niin kaukana ettei siellä ollut mitään kivaa mut onneks sain kamppailtua itteni vähän eteenpäin, siellä oli sit jo ihan hullu meno onneksi, muuten ois ollu ikävää. Iteki oisin kyllä pidemäänkin voinut olla, niin loistavia ne kuitenkin on oijoi

      Poista
  3. Ah really cool. Seems like you had fun!

    VastaaPoista