lauantai 22. helmikuuta 2014

paetaan ennen kesää


Eilen meni tosi awkwardina Amarilloon hengaamaan monta tuntia liian aikaisin ja sitten istuin yksin nurkassa lonkeroni kanssa kunnes pari herrasmiestä tuli siihen juttelemaan, niiden mielestä olin äärimmäisen hämmentävä sekä myös ihailtavan tosifani kun olin siellä niin kauan odottamassa enkä edes humalassa. Toinen niistä myös kannusti mua ostamaan allaolevan kuvan paidan ennen kuin ne loppuvat kesken (mistä tosin ei varmaankaan olisi ollut mitään pelkoa muutenkaan, väenpaljous kun ei ollut mikään maailman isoin) ja väitti että se takuulla mahtuu pikkuruiseen laukkuuni, mitä en uskonut ennen kuin se meni kysymään paitamyyjältä että saanko kokeilla pistää paidan laukkuuni mun naureskellessa vieressä. Sain kokeilla ja sinnehän se mahtui joten ostin sen sitten.

Miehiä myös epäilytti että tulen pettymään, kun en ollut nähnyt Pariisin kevättä ikinä ennen livenä ja väkeäkään ei ollut hirveästi ja mitä vielä, mutta karkasin kuitenkin niiden luota eturiviin saman tien kun alkoi näyttää uhkaavasti siltä että sinne kuitenkin tulee tosi paljon väkeä ja heti kun alkoi soida Imatrankoski niin tiesin että väärässä olivat. Olin jotenkin luullut että ne soittaisi enemmän vaan uusia biisejä ja sen takia olin settilistasta ihan fiiliksissä koko ajan. Lava oli suunnilleen mun naamassa kiinni joten näin settilistan koko ajan, kitaristipojasta varmaan tosi kiva kun lääpin sen jalkaa siellä viimeisen biisin jälkeen kun kysyin tuota listaa itselleni...

Voisin selittää miljoonasti enemmän ihan vaan siksi koska olin tuolla yksin eikä ole ketään kenen kanssa muistella tuota, nyyh. Oli silti tosi hauskaa vaikka yksin olinkin!


(En kestä kun mietin ihan sairaan kauan tuota toisiksi viimeisintä biisiä kun en millään meinannut saada selvää että mitä siinä lukee ja ihmettelin vaan että mikä metafora häh kunnes pari sekuntia ennen biisin alkua tajusin että sillä tarkoitetaan Meteoriittia ja meinasin ratketa liitoksistani. Sitten bailasin siellä ihan tippa linssissä ja meinasin kuolla kun Arto lauloikin älä unohda minua vaikken muistaisi omaa nimeäni ja olin ihan nyyh.)

Tää on varmasti fanitytöin postaus jonka ikinä oon tehnyt, voidaan syyttää vain sitä ettei mulla oo kotikaupungissani kavereita jonka kanssa olisin voinut tän kokemuksen jakaa ja kestää ihan liian kauan ennen kuin pääsen opistolle selittämään tätä jokaiselle vastaantulijalle, kiitos ja anteeksi. Pörr.

4 kommenttia:

  1. mäkin haluun nähä pariisin kevään livenä. ehkä vielä joskus:) ja toi paita♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no joo mäkin oon oottanut tätä niin monta vuotta, ikinä en oo onnistunut pääsemään paikalle kun ne jossain soittaa! paitsi nyt, vihdoin aaaa. ja joo, en edes tajunnut että siellä myydään paitoja mut sit huomasin ton enkä voinut vastustaa!

      Poista
  2. yhy pariisin kevät ikävä nousi uusiin ulottuvuuksiin tän lukemisen jälkeen.
    siitä ei vaan saa ikinä tarpeekseen ja jokaisella keikalla itkettää vain enemmän.

    tää kommentti oli ehkä turhin ikinä, mutta koska pariisin kevät on niin rakkauttarakkauttarakkautta, en vaan voinut hillitä itseäni. jee, sori. että tässäkin olis jotain järkeä, varoitan et ton paidan pesemises pitää olla kauheen varovainen, pesin yhden ihan normisti opistopesukoneessa ja tuo lintupolo oli enää puolikas kun otin sen ulos. (onneksi omistin kaksi..)

    pps. mikään ei oo niin täydellistä kun meteoriitti livenä, paitsi ehkä pikku huopalahti ja kaikki muut.

    kiitos, anteeks.

    t ykköstensara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei voi kiitos kun varoitit tuosta paidasta, oisin muuten iteki saattanu vaan varomatta tunkee sen opistokoneeseen ja siin ois menny paita sit! muutenkin kiva kun tulit kommentoimaan, aina kiva kuulla muiden hehkutuksia :3

      Poista