paetaan ennen kesää

Eilen meni tosi awkwardina Amarilloon hengaamaan monta tuntia liian aikaisin ja sitten istuin yksin nurkassa lonkeroni kanssa kunnes pari herrasmiestä tuli siihen juttelemaan, niiden mielestä olin äärimmäisen hämmentävä sekä myös ihailtavan tosifani kun olin siellä niin kauan odottamassa enkä edes humalassa. Toinen niistä myös kannusti mua ostamaan allaolevan kuvan paidan ennen kuin ne loppuvat kesken (mistä tosin ei varmaankaan olisi ollut mitään pelkoa muutenkaan, väenpaljous kun ei ollut mikään maailman isoin) ja väitti että se takuulla mahtuu pikkuruiseen laukkuuni, mitä en uskonut ennen kuin se meni kysymään paitamyyjältä että saanko kokeilla pistää paidan laukkuuni mun naureskellessa vieressä. Sain kokeilla ja sinnehän se mahtui joten ostin sen sitten.

Miehiä myös epäilytti että tulen pettymään, kun en ollut nähnyt Pariisin kevättä ikinä ennen livenä ja väkeäkään ei ollut hirveästi ja mitä vielä, mutta karkasin kuitenkin niiden luota eturiviin saman tien kun alkoi näyttää uhkaavasti siltä että sinne kuitenkin tulee tosi paljon väkeä ja heti kun alkoi soida Imatrankoski niin tiesin että väärässä olivat. Olin jotenkin luullut että ne soittaisi enemmän vaan uusia biisejä ja sen takia olin settilistasta ihan fiiliksissä koko ajan. Lava oli suunnilleen mun naamassa kiinni joten näin settilistan koko ajan, kitaristipojasta varmaan tosi kiva kun lääpin sen jalkaa siellä viimeisen biisin jälkeen kun kysyin tuota listaa itselleni...

Voisin selittää miljoonasti enemmän ihan vaan siksi koska olin tuolla yksin eikä ole ketään kenen kanssa muistella tuota, nyyh. Oli silti tosi hauskaa vaikka yksin olinkin!

(En kestä kun mietin ihan sairaan kauan tuota toisiksi viimeisintä biisiä kun en millään meinannut saada selvää että mitä siinä lukee ja ihmettelin vaan että mikä metafora häh kunnes pari sekuntia ennen biisin alkua tajusin että sillä tarkoitetaan Meteoriittia ja meinasin ratketa liitoksistani. Sitten bailasin siellä ihan tippa linssissä ja meinasin kuolla kun Arto lauloikin älä unohda minua vaikken muistaisi omaa nimeäni ja olin ihan nyyh.)

Tää on varmasti fanitytöin postaus jonka ikinä oon tehnyt, voidaan syyttää vain sitä ettei mulla oo kotikaupungissani kavereita jonka kanssa olisin voinut tän kokemuksen jakaa ja kestää ihan liian kauan ennen kuin pääsen opistolle selittämään tätä jokaiselle vastaantulijalle, kiitos ja anteeksi. Pörr.

prinsessapäivä

Kakkosilla oli Wanhat tänään (ilmeisesti käytännön syistä viikkoa myöhempään kuin muualla), tyttöni siellä tanssivat oikein sievinä! Löytyi mitä hulvattomimpia pareja:

Tein muuten Ninan hiukset, minä itse näin hienon kampauksen sain aikaan(!):

Oon näistäkin kuvista niin iloinen, kaikki on niin nättejä ja ihania oijoi!

penkkarijee!

Hirveän vaikea sanoa tähän mitään, noita kuvia on yli kaksikymmentä mutta sietäkää se, mitään ei voinut jättää pois kun kaikki oli vaan niin mahtavaa. Oon ikuisessa kiitollisuudenvelassa Nellille siitä että se osasi ottaa noin mielettömiä kuvia, yhyy. Toivottavasti tunnelma välittyy muuallekin kuin mulle, oon jo nyt ihan nostalgisissa fiiliksissä eilisestä! (Niin ja joo nuo on hyvin sekalaisessa järjestyksessä ja värit sitten heittelee joissain kuvissa vähän miten sattuu vuoroin koska Nelli ja vuoroin koska mun kuvanmuokkaus. Toisissa laatukin vähän kärsi kun jouduin venyttämään niitä sopiviksi mun blogiin, napsauttakaa niitä rakeisimpia niin näkyvät laadukkaampina!)

Oon vaan niin iloinen noista kuvista kun niistä tulee mulle ainakin niin hurjan vahva tunnelma ja äää kaikki on niin söpöjä!! Voi että. Oli hieno päivä.

esimakua penkkareista!

Saan (toivon mukaan) tässä lähiaikoina vähän jännempiä kuvia itse päivästä, mutta tässä vähän mun ja Mandin photoshoottailua portaikossa!

Hihii!